Tekijä: Gardell, Jonas
Julkaisuvuosi: 1988
Alkuperäisnimi: Vill gå hem
Lukukieli: ruotsi
Arvio: 3/5
”Och tänk om det visar sig att de kristna och muslimerna och buddisterna har fel, och att en liten eskimåstam på Grönland har rätt och Gud är en isbjörn! Så förvånade de andra kommer att bli!” (s. 97)
Vill gå hem on kertomus kahdesta erilaisesta sisaruksesta, Rutista ja Rakelista, jotka löytävät itsensä yllättäen asumasta saman katon alla, kerrottuna (enimmäkseen) Rutin Daniel-pojan näkökulmasta. Kahdeksankymmenluvulle sijoittuvan kirjan tapahtumat tuntuivat samaisen vuosikymmenen lopulla syntyneestä lukijasta yhtä aikaa kaukaisilta ja läheisiltä, mutta väittäisin edelleen samaistuvani edelleen 70-luvulle sijoittuviin kasvukertomuksiin. (Olen hullu, tiedän.)
Kirja on ihan hyvä, ei siinä mitään, mutta rohkenisin väittää Gardellin tyylin parantuneen sitä mukaa, kun miehen hiukset ovat harventuneet. Olen tottunut lukemaan kyynistä, jopa ironista, mutta tarkkanäköistä Gardellia. Kun kyynisyys otetaan pois, puhdas tarkkanäköisyys vaikuttaa kiitettävän tylsältä. Kuriositeettina kuitenkin mainittakoon, että kirjan (80-lukulainen) slangi on prikulleen sitä, mitä suomalaiset yläkoulutason ruotsin oppikirjat viljelivät ainakin vielä 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Ilmankos ruotsalaisia kavereitani hymyilytti kuunnella minua, kun viljelin ”cooleja” fraaseja sangen ahkerasti vielä jokunen vuosi sitten. :D
|T|
Julkaisuvuosi: 1988
Alkuperäisnimi: Vill gå hem
Lukukieli: ruotsi
Arvio: 3/5
”Och tänk om det visar sig att de kristna och muslimerna och buddisterna har fel, och att en liten eskimåstam på Grönland har rätt och Gud är en isbjörn! Så förvånade de andra kommer att bli!” (s. 97)
Vill gå hem on kertomus kahdesta erilaisesta sisaruksesta, Rutista ja Rakelista, jotka löytävät itsensä yllättäen asumasta saman katon alla, kerrottuna (enimmäkseen) Rutin Daniel-pojan näkökulmasta. Kahdeksankymmenluvulle sijoittuvan kirjan tapahtumat tuntuivat samaisen vuosikymmenen lopulla syntyneestä lukijasta yhtä aikaa kaukaisilta ja läheisiltä, mutta väittäisin edelleen samaistuvani edelleen 70-luvulle sijoittuviin kasvukertomuksiin. (Olen hullu, tiedän.)
Kirja on ihan hyvä, ei siinä mitään, mutta rohkenisin väittää Gardellin tyylin parantuneen sitä mukaa, kun miehen hiukset ovat harventuneet. Olen tottunut lukemaan kyynistä, jopa ironista, mutta tarkkanäköistä Gardellia. Kun kyynisyys otetaan pois, puhdas tarkkanäköisyys vaikuttaa kiitettävän tylsältä. Kuriositeettina kuitenkin mainittakoon, että kirjan (80-lukulainen) slangi on prikulleen sitä, mitä suomalaiset yläkoulutason ruotsin oppikirjat viljelivät ainakin vielä 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Ilmankos ruotsalaisia kavereitani hymyilytti kuunnella minua, kun viljelin ”cooleja” fraaseja sangen ahkerasti vielä jokunen vuosi sitten. :D
|T|
Kommentit