Tekijä: Sveland, Maria
Julkaisuvuosi: 2007
Alkuperäisnimi: Bitterfittan (Månpocket)
Lukukieli: ruotsi
Arvio: 5/5
"Bakom varje framgångsrik man står en kvinna med trötta ben och migrän. Och bakom varje framgångsrik kvinna finns en skilsmässa." (s. 45)
30-vuotias Sara pakenee ahdistustaan, katkeruuttaan – perhettään – viikon lomalle Teneriffalle. Viikon aikana hän ehtii käydä läpi koko elämänsä ja todistaa, että feministiksi kasvetaan sovinistisessa ympäristössä. Feminismin juuret löytyvät jo varhaislapsuudesta, kaikki miehet (tai ainakin miesten ehdoton enemmistö) ovat sikoja ja ajavat vaimonsa kurjuuteen tavalla tai kolmannella. Teema sinänsä ei siis ole millään tapaa uusi, mutta Svelandin värikäs kielenkäyttö ja realistinen kuvaus tekevät kirjasta yhden tämän vuoden ehdottomasti kiinnostavimmista lukukokemuksista.
Vähän päälle kahdensadan sivun aikana Sveland ehtii käsitellä naisen elämää Saran näkökulmasta. Analysoiva, puhekielinen kerronta preesensissä ehtii eritellä muun muassa feminismin historiaa yleisesti, painoa ja nykyaikaista kauneusihannetta, äitiyttä ja äidinvaistoja, imetyskulttia, oikeudenmukaisuutta, alkoholismia ja stringejä – joidenkin kohdalla herttaisten bitterfitta-tilastojen avulla.
Kirja on poikkeuksellisen mukaansatempaavaa luettavaa ja sai jopa minut kiehumaan hiljaa itsekseni maailman (tai oikeastaan miesten) epäoikeudenmukaisuudelle. Kirjan loppu oli kuitenkin yksi pahimmista antikliimakseista, joihin olen koskaan törmännyt, mutta päätin hiljaa itsekseni tulkita sen sarkasmina ja olla vähentämättä pisteitä arviostani.
Erityisenä kuriositeettina mainittakoon, että tässä ruotsalaisessa kirjassa on onnellinen, esimerkillinen suomalainen perhe. Vau!
|T|
Julkaisuvuosi: 2007
Alkuperäisnimi: Bitterfittan (Månpocket)
Lukukieli: ruotsi
Arvio: 5/5
"Bakom varje framgångsrik man står en kvinna med trötta ben och migrän. Och bakom varje framgångsrik kvinna finns en skilsmässa." (s. 45)
30-vuotias Sara pakenee ahdistustaan, katkeruuttaan – perhettään – viikon lomalle Teneriffalle. Viikon aikana hän ehtii käydä läpi koko elämänsä ja todistaa, että feministiksi kasvetaan sovinistisessa ympäristössä. Feminismin juuret löytyvät jo varhaislapsuudesta, kaikki miehet (tai ainakin miesten ehdoton enemmistö) ovat sikoja ja ajavat vaimonsa kurjuuteen tavalla tai kolmannella. Teema sinänsä ei siis ole millään tapaa uusi, mutta Svelandin värikäs kielenkäyttö ja realistinen kuvaus tekevät kirjasta yhden tämän vuoden ehdottomasti kiinnostavimmista lukukokemuksista.
Vähän päälle kahdensadan sivun aikana Sveland ehtii käsitellä naisen elämää Saran näkökulmasta. Analysoiva, puhekielinen kerronta preesensissä ehtii eritellä muun muassa feminismin historiaa yleisesti, painoa ja nykyaikaista kauneusihannetta, äitiyttä ja äidinvaistoja, imetyskulttia, oikeudenmukaisuutta, alkoholismia ja stringejä – joidenkin kohdalla herttaisten bitterfitta-tilastojen avulla.
Kirja on poikkeuksellisen mukaansatempaavaa luettavaa ja sai jopa minut kiehumaan hiljaa itsekseni maailman (tai oikeastaan miesten) epäoikeudenmukaisuudelle. Kirjan loppu oli kuitenkin yksi pahimmista antikliimakseista, joihin olen koskaan törmännyt, mutta päätin hiljaa itsekseni tulkita sen sarkasmina ja olla vähentämättä pisteitä arviostani.
Erityisenä kuriositeettina mainittakoon, että tässä ruotsalaisessa kirjassa on onnellinen, esimerkillinen suomalainen perhe. Vau!
|T|
Kommentit