Tekijä: Huovinen, Eero
Julkaisuvuosi: 2006
Alkuperäisnimi: Kärsimys ja ilo (WSOY)
Lukukieli: suomi
Arvio: 4/5
Melkein heti blogin alkuun tutustutan teidät lempipaheeseeni: harrasteluteologiaan. Oikeastaan kyse on minun kohdaltani harrastuksesta, kirjojen kirjoittajien kohdalla useimmiten ammatista. Ei kuitenkaan takerruta termeihin tässä kohtaa, säästetään se kielitieteellisiä julkaisuja varten.
Kärsimys ja ilo -kirjassaan Huovinen käy jae jakeelta läpi seitsemän ns. katumuspsalmia (Ps. 6, 32, 38, 51, 102, 130 ja 143) – ja tehokkaasti käykin! Huovisen kirjoitustyyli hurmasi minut jo ensimmäisten sivujen aikana, kun hoksasin herran analysoivan psalmien kieltä niin tehokkaasti, että minun kaltaiseni keskiverto kielitieteilijä kalpenee vertailussa. Minulle kirjan antoisimmat kohdat liittyivät enimmäkseen juuri kielen kanssa leikkimiseen. Mitä eroa on tuonelalla, helvetillä ja kadotuksella? Voiko nykymaailmassa enää tosissaan sanoa uskovansa Kristuksen "astuneen alas tuonelaan" ja "astuneen ylös taivaaseen", kun kuitenkin tiedetään, että ylöspäin mentäessä vastaan ei tule kristinuskon taivasta eikä toisaalta myöskään maan sisään poratessa päästä tuonelaan/helvettiin/kadotukseen?
Ei Huovinen silti pitäydy pelkässä terminologiassa. Hänen käyttämänsä kieli on käytännössä kokonaan jargon-vapaata, ja harvoille poikkeuksillekin on tarjolla "suomennos", selkokielennös. Psalmianalyysin lisäksi Huovinen pohtii mm. Jumalan oikeudenmukaisuutta ja kirkon varsinaista tehtävää palaten usein Vanhaan kirkkoraamattuun (1933/38) ja virsikirjan pariin.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja jokaiselle, jonka sydän sykähtää ihan erityisellä tavalla De profundis -psalmin kohdalla – tai joka jostain muusta syystä nauttii Psalmien kirjan selailusta.
|T|
Julkaisuvuosi: 2006
Alkuperäisnimi: Kärsimys ja ilo (WSOY)
Lukukieli: suomi
Arvio: 4/5
Melkein heti blogin alkuun tutustutan teidät lempipaheeseeni: harrasteluteologiaan. Oikeastaan kyse on minun kohdaltani harrastuksesta, kirjojen kirjoittajien kohdalla useimmiten ammatista. Ei kuitenkaan takerruta termeihin tässä kohtaa, säästetään se kielitieteellisiä julkaisuja varten.
Kärsimys ja ilo -kirjassaan Huovinen käy jae jakeelta läpi seitsemän ns. katumuspsalmia (Ps. 6, 32, 38, 51, 102, 130 ja 143) – ja tehokkaasti käykin! Huovisen kirjoitustyyli hurmasi minut jo ensimmäisten sivujen aikana, kun hoksasin herran analysoivan psalmien kieltä niin tehokkaasti, että minun kaltaiseni keskiverto kielitieteilijä kalpenee vertailussa. Minulle kirjan antoisimmat kohdat liittyivät enimmäkseen juuri kielen kanssa leikkimiseen. Mitä eroa on tuonelalla, helvetillä ja kadotuksella? Voiko nykymaailmassa enää tosissaan sanoa uskovansa Kristuksen "astuneen alas tuonelaan" ja "astuneen ylös taivaaseen", kun kuitenkin tiedetään, että ylöspäin mentäessä vastaan ei tule kristinuskon taivasta eikä toisaalta myöskään maan sisään poratessa päästä tuonelaan/helvettiin/kadotukseen?
Ei Huovinen silti pitäydy pelkässä terminologiassa. Hänen käyttämänsä kieli on käytännössä kokonaan jargon-vapaata, ja harvoille poikkeuksillekin on tarjolla "suomennos", selkokielennös. Psalmianalyysin lisäksi Huovinen pohtii mm. Jumalan oikeudenmukaisuutta ja kirkon varsinaista tehtävää palaten usein Vanhaan kirkkoraamattuun (1933/38) ja virsikirjan pariin.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja jokaiselle, jonka sydän sykähtää ihan erityisellä tavalla De profundis -psalmin kohdalla – tai joka jostain muusta syystä nauttii Psalmien kirjan selailusta.
|T|
Kommentit