Tiinan hylly.

Unohdinpa sitten kertoa...

2008-11-17T20:37:00+02:00

Asustelen nykyään Blogspotissa. Ja useamman blogin voimin, kuulkaa. Tervetuloa, jos uskallatte. ;)

Vill gå hem

2008-10-29T18:38:00+02:00

Tekijä: Gardell, Jonas
Julkaisuvuosi: 1988
Alkuperäisnimi: Vill gå hem
Lukukieli: ruotsi
Arvio: 3/5

”Och tänk om det visar sig att de kristna och muslimerna och buddisterna har fel, och att en liten eskimåstam på Grönland har rätt och Gud är en isbjörn! Så förvånade de andra kommer att bli!” (s. 97)

Vill gå hem on kertomus kahdesta erilaisesta sisaruksesta, Rutista ja Rakelista, jotka löytävät itsensä yllättäen asumasta saman katon alla, kerrottuna (enimmäkseen) Rutin Daniel-pojan näkökulmasta. Kahdeksankymmenluvulle sijoittuvan kirjan tapahtumat tuntuivat samaisen vuosikymmenen lopulla syntyneestä lukijasta yhtä aikaa kaukaisilta ja läheisiltä, mutta väittäisin edelleen samaistuvani edelleen 70-luvulle sijoittuviin kasvukertomuksiin. (Olen hullu, tiedän.)

Kirja on ihan hyvä, ei siinä mitään, mutta rohkenisin väittää Gardellin tyylin parantuneen sitä mukaa, kun miehen hiukset ovat harventuneet. Olen tottunut lukemaan kyynistä, jopa ironista, mutta tarkkanäköistä Gardellia. Kun kyynisyys otetaan pois, puhdas tarkkanäköisyys vaikuttaa kiitettävän tylsältä. Kuriositeettina kuitenkin mainittakoon, että kirjan (80-lukulainen) slangi on prikulleen sitä, mitä suomalaiset yläkoulutason ruotsin oppikirjat viljelivät ainakin vielä 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Ilmankos ruotsalaisia kavereitani hymyilytti kuunnella minua, kun viljelin ”cooleja” fraaseja sangen ahkerasti vielä jokunen vuosi sitten. :D

|T|

Pygmalion

2008-10-29T18:23:00+02:00

Tekijä: Shaw, Bernard
Julkaisuvuosi: 1912
Alkuperäisnimi: Pygmalion
Lukukieli: englanti
Arvio: 4/5

"But [with sudden humility] I shall miss you, Eliza. [He sits down near her on the ottoman]. I have learnt something from your idiotic notions: I confess that humbly and gratefully. And I have grown accustomed to your voice and appearance. I like them, rather." (s. 133)

Kuten ehkä olen joissain yhteyksissä hehkuttanutkin, poikkesin syyslomallani Tukholmassa katsastamassa "My Fair Ladyn" uusimman ruotsalaisproduktion, ja pitihän oikeaan tunnelmaan virittäytyä tuijottelemalla elokuvaa (Rex Harrison Higginsinä ja Audrey Hepburn Elizana), kuuntelemalla alkuperäislevytystä (Rex Harrison & Julie Andrews) sekä tietty paikkaamalla yleissivistyksessäni möllöttänyt näytelmänkokoinen aukko lukemalla Bernard Shaw'n alkuperäisteos.

Musikaalin ja sen perusteella tehdyn elokuvan ulkoa osaavana näytelmäkäsikirjoitus ei sinänsä tarjonnut juurikaan uutta. Sekä musikaali että elokuva(t) ovat sangen uskollisia esikuvalleen – jopa repliikin tarkkuudella. Tosin musikaaliin ja näytelmään on Pygmalioniin verrattuna poikkeuksellisesti lisätty asioita; yleensähän näytelmän kohtauksia pudotetaan pois elokuvaversioista.

Helppolukuinen ja hyväntuulinen, aivan kuten musikaalikin. Musikaalin fanaattisimpia ystäviä, jotka ehkä eivät näytelmään ole tutustuneet, varoitettakoon kuitenkin lopun erilaisuudesta. Aina tohveleita ei löydykään.

|T|

Bitterfittan

2008-10-19T22:53:00+03:00

Tekijä: Sveland, Maria
Julkaisuvuosi: 2007
Alkuperäisnimi: Bitterfittan (Månpocket)
Lukukieli: ruotsi
Arvio: 5/5

"Bakom varje framgångsrik man står en kvinna med trötta ben och migrän. Och bakom varje framgångsrik kvinna finns en skilsmässa." (s. 45)

30-vuotias Sara pakenee ahdistustaan, katkeruuttaan – perhettään – viikon lomalle Teneriffalle. Viikon aikana hän ehtii käydä läpi koko elämänsä ja todistaa, että feministiksi kasvetaan sovinistisessa ympäristössä. Feminismin juuret löytyvät jo varhaislapsuudesta, kaikki miehet (tai ainakin miesten ehdoton enemmistö) ovat sikoja ja ajavat vaimonsa kurjuuteen tavalla tai kolmannella. Teema sinänsä ei siis ole millään tapaa uusi, mutta Svelandin värikäs kielenkäyttö ja realistinen kuvaus tekevät kirjasta yhden tämän vuoden ehdottomasti kiinnostavimmista lukukokemuksista.

Vähän päälle kahdensadan sivun aikana Sveland ehtii käsitellä naisen elämää Saran näkökulmasta. Analysoiva, puhekielinen kerronta preesensissä ehtii eritellä muun muassa feminismin historiaa yleisesti, painoa ja nykyaikaista kauneusihannetta, äitiyttä ja äidinvaistoja, imetyskulttia, oikeudenmukaisuutta, alkoholismia ja stringejä – joidenkin kohdalla herttaisten bitterfitta-tilastojen avulla.

Kirja on poikkeuksellisen mukaansatempaavaa luettavaa ja sai jopa minut kiehumaan hiljaa itsekseni maailman (tai oikeastaan miesten) epäoikeudenmukaisuudelle. Kirjan loppu oli kuitenkin yksi pahimmista antikliimakseista, joihin olen koskaan törmännyt, mutta päätin hiljaa itsekseni tulkita sen sarkasmina ja olla vähentämättä pisteitä arviostani.

Erityisenä kuriositeettina mainittakoon, että tässä ruotsalaisessa kirjassa on onnellinen, esimerkillinen suomalainen perhe. Vau!

|T|

Kärsimys ja ilo

2008-10-17T22:22:00+03:00

Tekijä: Huovinen, Eero
Julkaisuvuosi: 2006
Alkuperäisnimi: Kärsimys ja ilo (WSOY)
Lukukieli: suomi
Arvio: 4/5

Melkein heti blogin alkuun tutustutan teidät lempipaheeseeni: harrasteluteologiaan. Oikeastaan kyse on minun kohdaltani harrastuksesta, kirjojen kirjoittajien kohdalla useimmiten ammatista. Ei kuitenkaan takerruta termeihin tässä kohtaa, säästetään se kielitieteellisiä julkaisuja varten.

Kärsimys ja ilo -kirjassaan Huovinen käy jae jakeelta läpi seitsemän ns. katumuspsalmia (Ps. 6, 32, 38, 51, 102, 130 ja 143) – ja tehokkaasti käykin! Huovisen kirjoitustyyli hurmasi minut jo ensimmäisten sivujen aikana, kun hoksasin herran analysoivan psalmien kieltä niin tehokkaasti, että minun kaltaiseni keskiverto kielitieteilijä kalpenee vertailussa. Minulle kirjan antoisimmat kohdat liittyivät enimmäkseen juuri kielen kanssa leikkimiseen. Mitä eroa on tuonelalla, helvetillä ja kadotuksella? Voiko nykymaailmassa enää tosissaan sanoa uskovansa Kristuksen "astuneen alas tuonelaan" ja "astuneen ylös taivaaseen", kun kuitenkin tiedetään, että ylöspäin mentäessä vastaan ei tule kristinuskon taivasta eikä toisaalta myöskään maan sisään poratessa päästä tuonelaan/helvettiin/kadotukseen?

Ei Huovinen silti pitäydy pelkässä terminologiassa. Hänen käyttämänsä kieli on käytännössä kokonaan jargon-vapaata, ja harvoille poikkeuksillekin on tarjolla "suomennos", selkokielennös. Psalmianalyysin lisäksi Huovinen pohtii mm. Jumalan oikeudenmukaisuutta ja kirkon varsinaista tehtävää palaten usein Vanhaan kirkkoraamattuun (1933/38) ja virsikirjan pariin.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja jokaiselle, jonka sydän sykähtää ihan erityisellä tavalla De profundis -psalmin kohdalla – tai joka jostain muusta syystä nauttii Psalmien kirjan selailusta.

|T|

Kjærlighet

2008-10-12T21:13:00+03:00

Tekijä: Ørstavik, Hanne
Julkaisuvuosi: 1997
Alkuperäisnimi: Kjærlighet
Suomennos: Rakkaus (Like Kustannus)
Lukukieli: norja
Arvio: 4/5

Kjærlighet kertoo rakkautta etsivän äidin ja pojan tarinan talvisesta Pohjois-Norjasta. Juuri muuttanut Vibeke etsii rakastajaa, miestä elämäänsä, kun taas hänen poikansa Jon etsii ystävää ja äitiä yhdeksännen syntymäpäivänsä aattona.

Tarina etenee verkkaisesti mutta kuitenkin nopeasti, välillä lukija huomaa suorastaan pidättävänsä hengitystään. Kerronta keskittyy vuoroin Vibekeen, vuoroin Joniin, pysytellen kuitenkin koko ajan hieman etäisyydellä hahmoista. Minua jostain syystä hieman ärsytti se, että kerronta on preesensissä, mutta toisaalta tilan ja tunnelman luomiseen preesensin käyttö on ainoa oikea ratkaisu.

Kirja on helppo ja leppoisa luettava, mutta ainakaan minulle loppuratkaisu ei päässyt tulemaan täysin nurkan takaa. Kjærlighet toimii erinomaisena muistuttajana siitä, miten eri tavalla lapset ja aikuiset tarkastelevat maailmaa - ja samaten siitä, miten tässä maailmassa oikeastaan on kovin, kovin paljon vialla.

|T|

Alkajaisiksi.

2008-10-11T21:39:00+03:00

Olen blogannut vanhassa kunnon LJ:ssä jo iät ja ajat, eikä minulta taida nytkään löytyä sydäntä vanhan blogin poistamiseen. Jääköön sinne muistuttamaan minua siitä, että kolmikielinen blogaaminen ei toimi kovinkaan hyvin. Fiksumpaa (?) lienee siis hajauttaa suomen- ja ruotsinkieliset blogit, joissa kuitenkin tulee kirjoitettua melko lailla eri asioista. Kokeillaan siis tätä systeemiä toistaiseksi. :)

Tänne blogiin tulee siis (ajan myötä) kirja-arvosteluja ja toivon mukaan myös muita kirjallisuuteen tavalla tai kolmannella liittyviä tekstinpätkiä. Luen enimmäkseen suomeksi ja ruotsiksi, joskus myös englanniksi. Joskus saatan innostua lukemaan myös tanskaksi, norjaksi tai saksaksi, mutta niin ei käy kovinkaan usein. Arvosteluja kirjoittelen kuitenkin suomeksi. Joskus saatan innostua naputtelemaan jotain kirjahyllyni sisällöstä. Elokuva- ja levyarvostelutkaan eivät täysin mahdottomia ole, mikäli sille päälle satun. Kyseessä siis on oikeastaan jonkinlainen mediablogi, joka keskittyy kuitenkin kirjallisuuteen.

Ensi viikolla yritän keskittyä opiskeluun, ja seuraavan viikon kulutan enimmäkseen Tukholmassa käytännön ruotsiani hiomassa. Arvosteluja siis näin alkuun tullee harvakseltaan, mutta ehdin lukemaan sitäkin enemmän. : )

|T|